Lehdistössä aktiivisena käytävän keskustelun myötä päätin kirjoittaa listan työrauhaa ja oppimista lisäävistä toimenpiteistä kouluissa. Mitään yksittäistä taikasauvaa tai peruutusnappia vuosien takaiseen työrauhaan ja osaamiseen meillä ei kuitenkaan ole, sillä yhteiskunta on muuttunut ja koko elämäntapamme on erilainen kuin vielä pari vuosikymmentä sitten.
Listani on yksinkertaistettu, eikä varmasti ole täydellinen. Joku voi olla asioista kanssani eri mieltä tai jopa pahoittaa mielensä listaa lukiessaan. Haluan kuitenkin avata ajatuksiani ja kokemuksiani siitä, minkälaisilla toimenpiteillä oppimista ja työrauhaa peruskoulussa voi lisätä, ja mitä mielestäni ei pidä tehdä. Suurin osa keinoista on hyväksi koettuja, osa mielipiteitä jakavia, ja osa huonoja tai kiellettyjä. Monet alla listatut asiat ovat tasaisin väliajoin lehtien keskustelupalstoilla, kun pohditaan, miksi emme enää menesty Pisa-tutkimuksissa.
Kuten jo aiemmassa artikkelissani mainitsin, peruskoulu on käynyt viimeisten 10-15 vuoden aikana läpi suuria uudistuksia, joiden taustat ovat olleet pitkälti poliittisia, taloudellisia ja arvopohjaisia, eivätkä ne ole kaikessa johtaneet yleisesti toivottuihin lopputuloksiin. Peruskoulu ei kuitenkaan ole rikki, kuten jotkut kirjoittavat. Meillä on edelleen maailman parhaat opettajat ja koulut, joista suurin osa toimii hyvin. Suuria haasteita kouluissa on lähinnä alueellisesti, mihin on tietenkin ripeästi puututtava. Peruskoulun tavoitteena tulee olla laadukas ja hyvä opetus ja oppiminen, hyvinvoivat lapset ja nuoret, sekä korkeat oppimistulokset ja osaaminen.
Hyväksi havaittuja ja koettuja keinoja
Selkeä ja oppimista tukeva opetussuunnitelma
Valtakunnallinen opetussuunnitelma määrittää koulujen opetusta. Opetussuunnitelman tulisi olla opettajille arjen työväline opetuksen suunnittelussa ja arvioinnissa. Opetussuunnitelma määrittää keskeiset opiskeltavat sisällöt, tavoitteet ja menetelmät eri oppiaineissa. Jotta opetussuunnitelma toimii opettajan työkaluna, sen tulee olla esitystavaltaan selkeä, helposti ymmärrettävä ja tiivistetty kuvaus siitä, mitä opetetaan, mihin pyritään, ja millä menetelmillä. Lisäksi tarvitaan selkeä tiivis kuvaus siitä, mitä arvioidaan, ja mitkä ovat arvioinnin kriteerit.
Riittävä määrä opettajia
Parhaat oppimistulokset saadaan, jos jokaisella oppijalla on oma opettaja (1:1). Koulussa opetusta annetaan kuitenkin taloudellisista ja sosiaalisistakin syistä ryhmissä. Ryhmäkoko ja oppilaiden mahdolliset tuen tarpeet vaikuttavat myös oppilaiden saaman opetuksen, vuorovaikutuksen ja tuen määrään. On viime kädessä poliittisten ja taloudellisten päätösten varassa, minkä katsotaan olevan riittävä oppimisen taso peruskoulussa.
Pienemmät ryhmät eli jakotunnit
Oppilasryhmä, esim. 22 oppilasta, saa joissakin akateemisissa oppiaineissa ja esimerkiksi käsityötunneilla opetusta puolen ryhmän tunneilla. Opiskelu pienemmässä ryhmässä mahdollistaa enemmän konkreettista ja yksilöllistä ohjausta oppilaille. Käsityöryhmissä pienempi ryhmä mahdollistaa myös turvallisen opetuksen. Nämä niin kutsutut jakotunnit vaativat opettajien työaikaa, eli koululle tunteja.
Luokkatilat, joissa on seinät ja pienryhmätyötiloja
Työrauha ja mahdollisuus keskittyä auttaa oppimista. On tärkeää, että oppilasryhmillä on omat luokkatilat, joissa on seinät. Metelissä tai jatkuvan liikkeen keskellä keskittyminen ja oppiminen on hankalaa ja pahimmillaan stressaavaa. Omassa koulussani suosimme avattavia ja suljettavia seiniä, jotka on kunnolla akustoitu. Nämä mahdollistavat myös monipuolisempia työskentelytapoja eri oppilasryhmien kesken ja ovat ahkerassa käytössä.
Pienemmät tilat eli eriyttävät tilat luokkahuoneiden äärellä ovat tärkeitä, jotta esimerkiksi ryhmä, jossa on noppapeli tai keskustelu menossa, voi hakeutua erilliseen tilaan. Toisaalta erilliset tilat mahdollistavat hiljaisemman työympäristön, vaikka kaikki puhuisivat yhtä aikaa. On vaikeaa keskittyä, jos ympärillä on äänten kakofonia.
Kelpoiset opettajat
Laadukkaan opetuksen ja oppimisen varmistavat kelpoiset opettajat, joilla on riittävät pedagogiset-, vuorovaikutus- ja ryhmänhallintataidot omien opetettavien oppiaineidensa sisältöjen osaamisen lisäksi. Opettaja osaa käsitellä opiskeltavien oppiaineiden sisältöjä monipuolisesti ja ohjata oppilaita käyttämään kyseisen tieteenalan tyypillisiä menetelmiä. Hän osaa ohjeistaa oppilaat selkeästi, valvoa ohjeiden noudattamista, auttaa ja neuvoa tarvittaessa ja puuttua ei-toivottavaan käytökseen. Opettaja tekee myös yhteistyötä muiden opettajien ja huoltajien kanssa.
Johdonmukainen ja selkeä käyttäytymisen ohjaus
Koulussa hyvä työrauha saavutetaan johdonmukaisella ja selkeällä käyttäytymisen ohjaamisella. Tämä on osa kasvatustyötä. Käyttäytymisen ohjaamiseen liittyy yhdessä sovitut säännöt ja ohjeet, jotka mielellään ovat näkyvillä, ja joiden noudattamista valvotaan. Oppilaille sanotaan myös ”Ei” ja heitä ohjataan toimimaan toisin. Epäasiallisesta käyttäytymisestä tulee oppilaalle seurauksia. Näitä käsitellään aika ajoin yhdessä oppilaiden kanssa, jotta ne ovat kaikkien tiedossa. Riidat tai kiusaamiskokemukset käsitellään ja keskustellaan asianosaisten oppilaiden kanssa ensin kahden kesken, ja lopuksi yhdessä. Tarvittaessa kutsutaan huoltajat mukaan keskusteluun. Väkivaltaan suhtaudutaan vakavasti. Tällöin käytetään koulun kurinpitotoimia ja kutsutaan tarvittaessa koulun ulkopuolisia tahoja apuun. Kun aikuinen toimii hankalissakin tilanteissa luotettavasti ja johdonmukaisesti, työrauha yleensä saavutetaan.
Oppilaiden osallistaminen koulun toiminnan suunnitteluun ja järjestämiseen
Kun toimintaa suunnitellaan ja järjestetään yhdessä, ja tiloista ja välineistä huolehditaan yhdessä, niihin myös sitoudutaan. Oppilaiden ottaminen mukaan koulupäivien suunnitteluun oppilastiimeissä ja oppilaskunnan hallituksessa on mukavaa ja opettavaista yhdessä tekemistä, lisää yhteisöllisyyden tunnetta ja auttaa osaltaan työrauhan ylläpitämisessä.
Oppilastiimissä oppilaat pääsevät vaikuttamaan siihen, mitä koulussa tehdään. Samalla he harjoittelevat tärkeitä taitoja, kuten kokouksissa toimimista, tapahtumien ja toiminnan suunnittelua ja toteuttamista, viestintää ja tiedottamista, sekä tietysti kaveritaitoja.
Opettajien keskinäinen yhteistyö
Kun useampi opettaja työskentelee oppitunneilla saman oppilasryhmän kanssa, voidaan tunnilla järjestää monenlaista, eri tahtiin etenevää, eri paikoissa tapahtuvaa, toiminnallista tai hiljaisempaa työskentelyä. Samalla oppilaat saavat mallia ja voivat oppia yhdessä työskentelemisen taitoja, ja saavat huomiota ja tukea erilailta opettajilta. Eri opettajat opettavat asioita hieman eri tavoilla , ja persoonat voivat kohdata eri tavoin. Oppilaat oppivat helposti sen, keneltä kannattaa pyytää apua tarvitessaan, kuka osaa avata asioita itselle sopivimmalla tavalla. Opettajille yhdessä työskentelystä on apua, sillä oppituntien suunnitteluvastuuta voidaan jakaa, tai tehdä suunnittelua yhdessä, kumpi tuntuu milloinkin helpommalta. Toisaalta oppitunnilla voidaan vuorotella opetustuokioiden pitäjää, jolloin toinen voi keskittyä oppilaiden tukemiseen tai arvioimiseen. Ja tarvittaessa jonkun oppilaan kanssa voidaan keskustella hetki ilman, että opetus häiriintyy.
Kännykätön koulupäivä
Kännykkäkielto koulussa lisää oppilaiden keskittymistä ja parantaa oppimista ja vuorovaikutusta koulussa. Tämä ei kuitenkaan poista kokonaan somekiusaamisen tuomia haasteita tai pelien aiheuttamaa riippuvuutta, kun lasten mielet askartelevat vapaa-ajalla koetussa kiusaamisessa tai käyvät läpi pelattuja pelejä. Parasta työrauhan edistämistä kouluissa olisi kieltää lasten sosiaalisen median käyttö, liiallinen pelaaminen, sekä lasten kokemusmaailmalle haitallisten pelien pelaaminen myös vapaa-aikana.
Vähäinen byrokratia
Mitä vähemmän opettajan työajasta kuluu hallinnollisiin tehtäviin tai esimerkiksi erilaisten lupa-asioiden selvittelyyn oppilaiden kanssa, sitä enemmän aikaa hän voi käyttää aikaa oppilaiden kanssa työskentelyyn, avun antamiseen ja ohjaamiseen oppitunneilla, opetuksen suunnitteluun, materiaalien kokoamiseen ennen oppitunteja, sekä oppimisen arviointiin oppituntien jälkeen. Tämä kaikki näkyy paremmin suunniteltuina ja organisoituina oppitunteina, kiireettömyytenä, siis laadukkaampana opetuksena.
Kouluissa on paljon mm. oppimisen tukeen, tietosuojaan, katsomusaineiden opetukseen, viestintään ja tiedottamiseen, tietojärjestelmiin ja palkanmaksuun liittyvää byrokratiaa, joka on tullut kouluihin viime vuosina. Tätä tarvitaan vähemmän.
Laadukkaat oppimateriaalit ja opetusmateriaalit
Laadukkaat ja toivottavasti sisällöiltään tarkastetut oppimateriaalit, joihin kuuluu oppikirjat ja harjoituskirjat lukuaineissa ja kielten opetuksessa, sekä musiikin opetuksessa. Muissa taito-ja taideaineissa tarvitaan esimerkiksi puu- metalli-, sähkö- ja ompelutöissä vaadittavia tarvikkeita ja työkaluja, tutkimusvälineitä ja -tarvikkeita luonnontieteiden opetukseen, soittimia, kuvaamataidon työvälineitä ja tarvikkeita, sekä laadukkaita liikuntasalien ja ulkoliikunnan välineitä, jotta opetus on monipuolista, oppimista tukevaa, motivoivaa ja turvallista.
Terveelliset ja turvalliset tilat
Jos ja kun koulun turvallinen arki rikkoutuu syystä tai toisesta, oppimiseen käytettävä aika kuluukin järjestyksen palauttamiseen, huolten käsittelyyn ja työrauhan palauttamiseen. Samoin käy, mikäli oppilaat ja tai henkilökunta alkaa oireilla rakennuksen sisäilmasta. Tällöin koulun työrauha rikkoontuu, ja työ- ja opiskeluaikaa kuluu oireiluista ja poissaoloista selviämiseen. Turvattomuus ja huolet vähentävät työrauhaa, hyvinvointia ja oppimista. Terveelliset ja turvalliset työtilat ovat koulun toiminnassa erittäin tärkeät.
Pienluokilla opiskelevien oppilaiden integroituminen yleisopetuksen ryhmiin joissakin oppiaineissa
Oppilaan integroiminen erityisopetuksen pienluokasta yleisopetuksen ryhmiin joissakin hänelle itselleen vahvoissa oppiaineissa mahdollistaa kokemukset suuremmassa ryhmässä toimimisesta ja sitä kautta tärkeiden taitojen oppimisen. Pienluokalla opiskelemisen yhtenä tavoitteena on, että taitojen karttuessa oppilas voi siirtyä kokonaan suurempaan ryhmään opiskelemaan.
Johtajien tuki
Rehtori voi tukea oppimista ja työrauhaa osaavan henkilökunnan rekrytointien kautta, odottamalla ja edellyttämällä osaltaan hyvää käytöstä oppilailta, keventämällä osaltaan opettajien byrokraattista taakkaa, pitämällä huolen, että ohjeistukset ovat selkeitä ja resurssien jakaminen on oikeudenmukaista, jalkautumalla tapaamaan oppilaita ja opettajia koulun arjessa, tukemalla opettajia kasvatus- ja opetustyössä, edistämällä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä koulussa, tekemällä huoltajien kanssa yhteistyötä, työskentelemällä oppilashuoltotyössä opettajien ja oppilaiden tukena, seuraamalla oppimistuloksia ja pitämällä osaltaan yllä korkeita oppimisen odotuksia koulussa. Tähän kaikkeen tarvitaan työaikaa.
Oppimisen hallinto voi luoda kouluille työrauhaa mahdollistamalla opettajille talouden resurssien kautta aikaa yhteistyön tekemiseen, vähentämällä byrokratiaa, huolehtimalla, että käytettävät tietojärjestelmät toimivat ja keskustelevat keskenään, varmistamalla riittävät resurssit toiminnan järjestämiseen ja tukemalla johtamista selkeillä ohjeilla ja oikeudenmukaisella resurssien jakamisella. Kun henkilökunnalla on aikaa perustehtäviensä tekemiseen, työrauha ja laadukas opetus mahdollistuvat, ja sitä kautta saavutetaan parempaa oppimista ja oppimistuloksia.
Mielipiteitä jakavia keinoja
Kyläkoulut
Pienessä kyläkoulussa oppilaat ja opettajat tuntevat toisensa. Hyvä oppilaantuntemus lisää parhaimmillaan koulun työrauhaa ja oppimista. Oppilaille on helpompaa hahmottaa kouluympäristöä, kun se ei ole liian suuri ja ihmisiä on vähemmän.
Luokat ovat usein yhdysluokkia, joissa opiskellaan useamman vuosiluokan asioita samalla tunnilla. Tämä voi olla taitavalle oppijalle etu, kun ylempien vuosiluokkien asioita kuulee jo nuorempana ja omaa osaamistaan voi harjoittaa esimerkiksi opettamalla asioita nuoremmille oppilaille vaikkapa ryhmätöitä tehdessä. Samalla eri vuosiluokilla opiskelevat oppilaat voivat tukea toisiaan oppimisessa.
Haasteena pienellä koululla on, että opettajan aika kuluu monilla oppitunneilla eri vuosiluokkien opettamiseen ja ohjeistamiseen vuorotellen, eikä aikaa tehtävissä auttamiseen silloin aina jää riittävästi. Oppilailta yhdysluokkatunneilla opiskeleminen vaatii hyvää keskittymiskykyä, kun omaa työtä pitää pystyä edistämään itsenäisesti opettajan opettaessa ja ohjeistaessa muita oppilaita.
Haasteena kyläkouluissa on myös riittävän laajasti eri oppiaineita opettavien opettajien löytäminen, jotta kaikki oppiaineet saadaan laadukkaasti opetettua. Pienellä koululla jokainen opettaja hoitaa myös paljon koulunpitoon ja opetukseen liittyviä vastuutehtäviä, jotka jakautuvat suuremmassa koulussa laajemmalle joukolle opettajia. Suuri työmäärä saattaa kuormittaa pienten koulujen opettajia.
Pienen kyläkoulun arki on melko haavoittuva. Opettajan tai opettajien ollessa pois töistä esimerkiksi sairastumisten vuoksi, pienellä koululla ei välttämättä ole tuttuja aikuisia. Tämä voi vaikuttaa työrauhaan.
Inkluusio
Inkluusio tarkoittaa, että enemmän tukea oppimiseen, käyttäytymiseen tai esimerkiksi toiminnanohjaukseen tarvitseva oppilas opiskelee yleisopetuksen suuremmassa ryhmässä pienluokan sijaan. Inkluusio herättää paljon keskustelua, sillä riittävä tuen määrä on vaikeasti määritettävä asia. Mikäli oppilas saa itselleen riittävästi oppimisen tukea luokassa, hänen oppimisensa etenee ja hän pystyy toimimaan suuremmassa ryhmässä. Samaan aikaan muiden oppilaiden saama opetus ja tuen määrä saattaa vähentyä aikuisten ajan jakautuessa uudella tavalla, ja joidenkin oppilaiden oppiminen ja keskittyminen saattaa heikentyä. Keskiarvona saattaa näyttää siltä, että oppimistulokset koulussa pysyvät jotakuinkin samana.
Inkluusio vaatisi resursseja siten, että kaikki voisivat saavuttaa oppimisessaan parhaimman mahdollisen tason, kukoistaa oppimisessaan.
Tasokurssit
Tasokurssit poistettiin kouluista vuonna 1985. Omat kokemukseni tasokursseista oppilaana olivat hyvät, mutta ne toivat ilmeisesti myös haasteita opetukseen, ja ne koettiin oppilaita erottelevana. Tasokurssit mahdollistaisivat varmasti nopeammin ja laajempana edistyvän opetuksen sitä haluaville, ja rauhallisemman tahdin sitä tarvitseville. Luultavasti monet oppilaat hyötyisivät tästä oppiaineksen ja opiskelutahdin eriyttämisestä erityisesti yläkouluissa. Nykyään peruskoulussa oppiainesta ja opetustahtia eriytetään erilaisten materiaalien, tehtävien määrien ja tehtäviin annettavan ajan avulla, mutta siten, että oppilaat opiskelevat samassa luokassa eri tahtiin, erilaisia määriä omia tehtäviään.
Loppukokeet
Nykyään kouluissa tehdään standardoituja testejä ja monissa kouluissa ainakin jotkut valtakunnalliset kokeet 6.luokalla. Keskustelussa oppimisen lisäämisestä on nostettu esiin lukuvuosien päättyessä tehtävät loppukokeet. Perusteluna on käytetty mm. sitä, että loppukokeet lisäisivät osaltaan arvioinnin tasavertaisuutta. Laajoilla loppukokeilla voidaan myös motivoida osa oppilaista kertaamaan ja opiskelemaan lukuvuoden aikana opiskellut asiat paremmin, mikä osaltaan lisäisi osaamista.
Loppukokeet ohjaisivat luultavasti ajankäyttöä ja opetusta kouluissa. Ikävimmillään loppukokeisiin valmistautumisesta saattaisi tulla opetuksen keskeinen sisältö, ja monipuoliset opetusmenetelmät voisivat kaventua kokeisiin harjoitteluksi.
Oppilaat kypsyvät taidoissaan eri tahtiin. Käsitys itsestä oppijana saattaa heikentyä ja loppukoekokemuksista tulla itseään toteuttava kehä, jos oppilas kehittyy taidoissaan alakouluikäisenä hitaammin. Toisaalta taidot saattavat ottaa suuria harppauksia muutamaa vuotta myöhemmin.
Oppilailla tulee olla mahdollisuus osoittaa osaamisensa eri tavoin. Loppukokeiden järjestäminen koko ikäluokalle mahdollistaen samalla erilaiset tavat osoittaa osaamistaan standardoiduilla arviointikriteereillä olisi hankala ja kallis ratkaisu.
Valtakunnalliset loppukokeet olisivat luultavasti kohtuullisen kallis ja byrokraattinen tapa arvioida oppilaiden osaamista. Loppukokeiden tuomat hyödyt arvioinnille saattaisivat huveta siihen, että opetuksessa keskityttäisi loppukokeisiin valmistautumiseen ja opetuksen laatu ja laajuus kaventuisi.
Pienluokat
Pienluokalla opiskelu tarkoittaa luokkaa, jossa on esimerkiksi erityisluokanopettaja ja 1-3 koulunkäynnin ohjaajaa per 6-10 oppilasta. Tämä antaa pienluokan oppilaille henkilökohtaisempaa tukea tarvittaessa kaikilla oppitunneilla. Samalla suurempiin yleisopetuksen ryhmiin saadaan opetusrauhaa ja usein myös opiskelurauhaa opinnoissaan opetussuunnitelman tahdissa edistyville.
Kritiikkiä: Oppilaita erotellaan (segregoidaan) ja saatetaan siirtää toiseen kouluun pienluokalle. Luokat ovat usein haastavampia opettaa, kun ryhmässä on pelkästään erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Pienluokkaopetus on melko kallista, kun tuntiresursseja ohjataan enemmän tukea tarvitseville.
Työrauhaa ja oppimista huonontaa
Inkluusio ilman riittävää resursointia
On opetuksen järjestäjän talouteen ja pedagogiseen arvioon pohjautuva päätös, mikä määrä tukea oppilaille annetaan. Kun erityistä tukea tarvitseva oppilas saa opetusta yleisopetuksen ryhmässä, hän saa yleensä vain osan siitä hänelle kohdistetusta aikuisen tuesta (esim. 6h/vko), minkä hän saisi pienluokalla opiskellessaan (esim. 24h/vko), sillä sama resurssi jaetaan usealle oppilaalle eri ryhmiin. Erityisopettajat eivät voi olla useassa paikassa yhtä aikaa. Monet erityistä tukea tarvitsevat oppilaat tarvitsevat jatkuvaa, herpaantumatonta aikuisen ohjausta ja tukea, lähes kaikissa tilanteissa.
Jos oppilas ei saa tarvitsemaansa ohjausta riittävästi, oppiminen hidastuu tai jopa taantuu, turhautuminen saattaa purkautua väkivaltaisena käytöksenä tai häiritsemisenä, ja oppilasryhmän työrauha ja pahimmillaan turvallisuus voi vaarantua. Jos oppilas vaatii opettajan ajasta suuren osan, ryhmän opettaminen on haastavaa ja opettajan työhyvinvointi ja jaksaminen ovat koetuksella.
Voit seurata minua myös
Artikkelit
